Magiikkaa ja noitavainoa - Magic and witch-hunt

Noitavainojen aikaan taikuus ja shamanismi olivat vielä voimissaan Suomessa. Noitaoikeudenkäyntejä käytiin Suomen alueella 1500-1700-luvuilla, mutta mitään systemaattista noitavainoa täällä ei ollut. Oikeudenkäynnit keskittyivät Länsi-Suomeen ja suurin osa syytetyistä oli miehiä. Useimmiten kyse oli yksityishenkilöiden välisestä kiistasta, jossa naapuri syytti toista vahingon tai huonon onnen aiheuttamisesta noitumalla. Myös hyvän onnen taikomisesta, taikauskosta ja parantamisesta tuli myöhemmin kiellettyä. Taikuusoikeudenkäynnit lisääntyivät 1600-luvun lopulla ja ne liittyivät osin kirkon pyrkimykseen päästä eroon vanhoista uskomuksista ja eurooppalaisen noituusteorioiden omaksumisesta. Näissä tapauksissa alullepanijana oli useammin kirkon- tai virkamies kuin yksityishenkilö, ja syytettyinä useammin naisia kuin miehiä. Monet heistä tuomittiin kuolemaan. Taikuusoikeudenkäynneissä syytettyinä olivat myös apua hakeneet ihmiset. Suomen alueella tiedetään 105 oikeusjutun johtaneen kuolemantuomioon, mutta suurin osa kuolemantuomioista muutettiin lopulta joksikin muuksi. Yleisin tuomio oli suuri sakko, joka vastasi hyvän hevosen hintaa.

During the time of witch trials shamanism and magical practises were still very alive in Finland. Witch trials were held in Finland area (part of Swedish Kingdom) during 16th and 18th centuries, but there never was any systematic hunt here. The trials were mainly held in western Finland and most of the accused were men. Usually, the maleficent witchcraft trials were private conflicts between villagers: someone blamed the other for causing damage or bad luck. Later also the beneficial magic, superstition and healing became punishable. These magic trials became more numerous towards to the end of the 15th century. This was partly to do with the church's aim to get rid of the ancient beliefs and adopting the European witchcraft theories at some extent. Now the accused were more often women and the cases where brought to court more often by public authority than private people. Many of the accused were sentenced to death. Also the people who had asked for the help where accused. In Finland, we know about 105 trials that lead to the death penalty but the majority of these where canceled. The most common punishment was large sum of money, the price of a good horse.

Suomen kalliomaalausten kädenjälkien on ajateltu (muitten teorioiden ohella) olevan osa jonkinlaista kosketusrituaalia (Antti Lahelma). Ne on usein painettu hirvikuvien päälle.
Indian Creek Studios-riipus on keramiikkaa, metalliosat kuparia (messinkiä), helmet keramiikkaa, lasia ja Baltian meripihkaa.

Handprints in Finnish rockpaintings have been thought (among other theories) to be a part of some kind of touching ritual (Antti Lahelma). They are often pressed on top of the moose images and might be related to them.
The ceramic pendant is from Indian Creek Studios, metal components are copper (brass), beads: glass, ceramic and Baltic amber. 

Rannekorun lukon teksti on löydetty 400-500-luvun riipuksesta, Tanskasta. Koko alkuperäinen teksti on käännettynä englanniksi: "Hariuha I am called, Danger-wise. I give good luck." Lukossa lukee vain viimeinen lause eli "Tuon onnea", tai "Gibu auja" muinaisskandinaavisella kielellä. Viimeinen, kuusen näköinen merkki, on maaginen voimamerkki, joka vahvistaa amuletin voimaa.
Lukko on kuparia, helmet keramiikkaa, lasia ja Baltian meripihkaa.

The inscription of the clasp was found in Denmark, on the pendant dated to the 5th or 6th century. The original inscription was, translated to English:  "Hariuha I am called, Danger-wise. I give good luck." On the clasp there is only the end of the text: "I give good luck", "Gibu auja". The last mark, that looks like a spruce is a magical sign to strenghten the amulet's power.
The clasp is made of copper, beads are ceramic, Baltic amber and glass.

More about the witch hunt in Finland





Tunnisteet: , , , , , , , , ,