Korukoplan haastekoru 7 - Wales

Britanniasta tulee aina mieleen vihreä väri: Skotlannista vähän ruskeampi, Irlannista ihan vihreä. Haastekorumaani oli Wales, joka on varmaankin yhtä vihreä kuin Irlanti. Sataa paljon, löytyy vesiputouksia, järviä ja jopa oma järvihirviökin kuulemma. Walesissa on myös kaunis luonnonsuojelualue, jossa on karuja vuoria ja niiden välissä tummia järviä. Tätä korua tehdessä ajattelin Walesin luontoa: vihreitä niittyjä ja metsiä, kesäsateita, järviä ja vuoria.

Kuva on Pohjois-Walesista Snowdonian kansallispuistosta.
Kuva Tom Curtis

Tryfan-vuori samassa kansallispuistossa.
Kuva Paul Gooddy

Englannin korkein vesiputous Pohjois-Walesissa, 73 metriä, Pistyll Rhaeadr.
Kuva Matt Blanks

Haastekorussani on siis vihreää ja turkoosia. Helmet ovat jonkin lajin turkoosia ja makeanveden helmiä, jotka on linkitetty vintaj-langalla. Ajattelin makeanvedenhelmien kuvastavan tuota kirkasta vihreää, joka näkyy näissä kuvissakin. Turkoosi taas viittaa sateisiin ja vähän tummempiin järvi- ja vuoriseutuihin. Pisaranmuotoiset helmet kuvastavat sadetta, järviä ja vesiputouksia.
Riipus on värjättyä kuparia, johon on "istutettu" kuva Walesin kansallispuun lehdestä, tammenlehdestä (sessile oak). Tämä oli ensimmäinen tämän tyyppinen riipus, jonka tein, ja se on tehty vähän lekamenetelmällä eli runnottu. Riipuksen oli tarkoituskin näyttää karulta, mutta tuskinpa olisin paljon siistinpää saanut aikaiseksi. Olen tällä hetkellä kivenistutuskurssilla, joten toivon mukaan jatkossa onnistuu vähän siistimmätkin, jos on tarpeen.
Korukoplan seitsemännestä haasteesta tarkemmin sekä linkkejä muiden osallistujien koruihin Korukoplan sivuilla.

Törmäsin tietenkin legendoihin surffatessani Walesiin liittyvillä sivuilla. Walesiin ja Snowdoniaan liittyy tarina, joka ei ole kauhean kiva, (eikä sovi herkille koiraihmisille) mutta on koskettava:

Snowdonian kansallispuistossa on kylä nimeltä Beddgelert. Täällä asui muinoin prinssi nimeltä Llewelyn, joka piti kovasti metsästämisestä. Llewelynillä oli monta metsästyskoiraa, mutta vain yksi suosikkikoira, joka oli paitsi peloton metsästyksessä, myös uskollinen ystävä ja kumppani, nimeltään Gelert.

Eräänä päivän Llewelyn lähti vaimonsa kanssa metsästämään, ja mukaan lähti tietenkin myös Gelert. Pariskunnan poikavauva jäi metsästysmajaan hoitajan ja palvelijan hoitoon. Palvelija ja vauvan hoitaja lähtivät kuitenkin kävelylle ja jättivät vauvan kotiin.

Jossain vaiheessa metsästyksen aikana prinssi huomasi Gelertin kadonneen. Tämä tuntui oudolta, koska Gelert oli aina metsästysjoukon kärjessä. Llewelyn arveli, että ainoa paikka, minne Gelert oli voinut mennä, oli metsästysmaja. Hän keskeytti metsästyksen ja lähti takaisin majalle.

Kun joukko saapui majalle, vastaan juoksi Gelert iloisesti häntäänsä heiluttaen - ja yltäpäältä veressä. Prinsessa pyörtyi samassa huutaen lapsensa nimeä. Llewelyn juoksi suoraan lapsensa huoneeseen, jossa kehto oli nurinpäin, veristen vaatteiden ympäröimänä. Eikä vauvaa näkynyt missään.

Tuskan ja raivon vallassa Llewelyn veti heti esiin miekkansa ja surmasi Gelertin. Koiran tuskan huutoihin sekoittui toinen ääni, joka tuli kehdon alta - lapsen itku. Llewelyn käänsi kehdon, jonka alta hänen poikansa löytyi vahingoittumattomana. Vieressä makasi suuri, kuollut susi, jonka Gelert oli tappanut suojellakseen vauvaa.

Valtavan katumuksen vallassa Llewelyn hautasi Gelertin, uskollisen ystävänsä, läheiselle niitylle, kiviröykkiön alle. Beddgelertin kylä on saanut nimensä Gelertin mukaan (Gelertin hauta).
Tarina on melko suoraan käännetty Walesin internetsivuilta.

Tunnisteet: , , ,